Pääsin lokakuussa Lontooseen muutamaksi päiväksi, ja pitihän toki täydentää teekaappiani. Lisäksi, minulla oli mahdollisuus käydä ei vain yhteen, vaan jopa kahteen kertaan iltapäiväteellä!
Selfridges:n tavaratalossa on Mariage Freres:n teekauppa (löytyy alakerrasta läheltä liukuportaita). Viime vuoden ostokseni eivät onnistuneet välttämättä kovin hyvin, joten tänä vuonna ostin kahta tuttua teetä ja päätin ostaa vain yhden uuden teen. ”Tutut ja turvalliset” valinnat olivat Solitaires (arvosteluni) ja Pleine Lune (arvosteluni), uutena valintana oli Imperial Wedding.
Selfridges:ltä löytyy myös Food Hall, jossa myydään kaikenlaisia elintarvikkeita ja myös teetä. Sieltä löysin T2:n Melbourne Breakfastia, jota pääsin viime vuonna maistamaan ”kokeilupakkauksessa (arvosteluni)”. Heräteostoksena ostin East India Tea Companyn Directors Blendiä (toinen linkki) – myönnetään, suurimpana syynä tähän ostokseen oli osuva nimi ”tirehtöörin sekoitus” – kukapa ei sellaista haluaisi kokeilla?
H.R.Higgins on aina varma valinta, sieltä löytyy teetä joka kerta mukaani, kun Lontooseen pääsen! Tällä kertaa valitsin viimevuonnakin ostamani Meghalaya Lakyrsiew:n (arvosteluni), lisäksi uusina valintoina Nepal Oolong:a ja Formosa Oolong:a.
Seuraavaksi sitten iltapäiväteelle! Menin Marriottin hotelliin Grosvenor House.
Iltapäivätee tarjoiltiin Park Room -ravintolassa. Menun näkee oheisesta linkistä (ja teelistan tästä). Ensimmäisenä tuli jokin ylläri juoma – voi kun menin jo unohtamaan, mitä siinä oli, kun iltapäiväteestäni on kulunut jo kaksi kuukautta… Mutta sen verran muistan, että raikasta se oli!
Teelistalta valitsin Darjeelingiä, joka on yleensä varma valinta iltapäiväteellä. Kuten nytkin, Darjeeling ei pettänyt! Se oli erittäin hyvää ja sopi sormileipien, skonssien ja makseisten kanssa. Jos nyt saa jotakin negatiivista sanoa, niin teelehdet jätetään lillumaan teekannuun, jolloin Darjeelingin maku kyllä huononee (voimistuu) ajan kanssa… No, aina voi pyytää uutta tuoretta teekannullista! Alla oleva kuva on otettu ensimmäisestä teekupillisestani, ja väri on melko vaalea.
Ohessa kuva syötävistä vaihtoehdoista.
Sormileivät olivat erittäin täyttäviä ja tuhteja. Vaaleat leivät olivat huomattavasti parempia kuin tummat. Täytteet olivat ”perienglantilaisia” ja perinteisiä…
Skonsseja oli normaalia ja rusinaista. Ja pitää heti sanoa, että ne olivat ERINOMAISIA!
Listalta sai valita kahta eri hilloa, ja valitsin mansikkahilloa ja karviaishilloa (?). Itse asiassa en edes tiennyt, mistä marjasta oli kysymys (gooseberry) tilausta tehdessäni, mutta siti piti saada, kun en tiennyt mitä hilloa se olisi… Molemmat hillot sopivat erinomaisesti erinomaisten skonssien kanssa. NAM!
Makeat syötävät näyttivät tosi hyville, mutta valitettavasti maku ei ollut samaa tasoa… ”Moni kakku päältä kaunis” siis. Ainut poikkeus oli tuo ”makkaran” näköinen, se oli erittäin hyvää!
Lopuksi tarjottiin vielä yhtä vaihtoehtoa kakuista, mutta jouduin sanomaan, ettei mitään enää mahdu… ”Ota mukaasi” sanottiin. Ja otinkin sitten suklaakakkua mukaani! Sain myöhään illalla hotellissa ”terveellisen” iltapalan – suklaakakku oli erittäin hyvää!
Iltapäivätee oli hyvä, leivät ja osa makeista eivät olleet kovin kummoisia, mutta skonssit ja se suklaakakku tekivät kokemuksesta muistettavan!
Seuraavana päivänä kävelin Wolseleyn ohi, ja kävin hakemassa ”vanhan tutun” eli purkillisen (linkissä on useampaa teetä, josta yksi on tämä) Afternoon Blend (arvosteluni).
Wolseleyltä on alle 100 metriä matkaa toiseen iltapäiväteepaikkaani – maailmankuuluun Ritziin! Tämä on siis se paikka, joka on (jollei ole ylellisin) yksi ylellisimmistä paikoista käydä iltapäiväteellä Lontoossa. Ohessa lisätietoa heidän iltapäiväteestään (linkki).
Ritzillä on oma pukeutumiskoodinsa (valitse edellisestä linkistä dress code), jota täytyy noudattaa. Näin yhden miehen, jolla ei ollut pukua eikä kravattia, joten – kyllä! – hänelle sellaiset tuotiin. Ja pukeuduttuaan näihin lainavaatteisiin hän sai osallistua iltapäiväteelle…
Ritzin iltapäivätee nautitaan hienossa salissa, josta en viitsinyt paljon kuvia ottaa, kun ihmisiä siellä oli niin paljon ja osallistujilta odotetaan ”tiettyä hillitseneisyyttä”. Mutta tarjoilusta toki otin paljon kuvia!
Teelistalta valitsin Russian Caravania. Ja se oli erittäin erittäin erittäin hyvää! Siinä oli upea tuoksu ja mikä väri!
Tätä teetä tuli juotua aika monta kupillista…
Alkuun piti – jos kerran eläessään tulee Ritziin – ottaa lasi shamppanjaa… Se oli erittäin hyvää ja sopi tilanteeseen mainiosti.
Shamppanjan jälkeen tuotiin sormileivät ja makeat kerralla, skonsseja sai vielä hetken odotella…
Ritzin leivät olivat kyllä parhaita sormileipiä mitä olen ikinä syönyt – ne veivät mennessään. Ja leipiä tuotiin kerralla aikamoinen kasa – kaksi jokaista kappaletta (muutaman kuvan ylempänä on tarkemmin, mitä leivät sisälsivät).
Skonssejakin tuotiin runsaasti, neljä kappaletta.
Mutta skonssit olivat kyllä pienoinen pettymys – odotin niin paljon parempaa… Mansikkahillo oli kyllä todella hyvää, mutta skonsseja en kaikkia syönyt.
Makeat olivat upean näköisiä, mutta eivät kyllä olleet hyviä! Ohhoh!
Lopuksi sai valita yhden valinnaisen kakunpalan, ja valitsin mansikkakakkua. Ja se oli aivan törkeän hyvää! En enää jaksanut – kun olin syönyt jo ison kasan maittavia sormileipiä – toista palaa mansikkakakkua. Mutta tätä mansikkakakkua voisi siis syödä aamupalaksi, lounaaksi, pikkaisen välipalaksi, päivälliseksi ja tukevaksi iltapalaksi!
Tarjoilu oli moitteetonta – joka paikassa. Oli sitten kysymys narikasta, tarjoilusta tai vaikka vessassa käynnistä. Vessassa oli ”vessapoika”, jonka tehtävänä oli avata hana asiakkaille ja (ainakin miesten huoneessa) siistiä mieten pukuja pukuharjalla.
Lähtiessäni otin kuvan pianosta, jota soitettiin iltapäiväteen aikana – lähtiessäni soittaja oli tauolla…
Oliko tämä sitten yli 70 punnan arvoista? Oli kyllä, Ritzillä minua kohdeltiin kuin kuninkaallista – eikä mitään pikkuisen maan kuningasta vaan ihan maailman valtiasta. Sormileivät olivat siis todella mahtavia, Russian Caravan erittäin hyvää ja mansikkakakkua jäin kaipaamaan – todellakin hieno kokemus!
Lyhyen kävelymatkan päässä Ritzistä on Fortnum&Mason, jossa olen aikaisemmin vieraillut muutaman kerran. Tänne jaksoi kävellä siis maha täynnäkin… Tällä kertaa ostin mukaani Half Crown Perfection Blend:ä (mikä nimi!).
Lentokentällä juuri ennen lähtöäni takaisin Suomeen käväisin Harrods:n liikkeessä. Sieltä ostin vielä heräteostoksena Georgian Restaurant Blend:ä (linkissä on kuva 125 gramman purkista, oma ostamani oli 50 gramman purkki).
Ohessa vielä kuvia ostamistani teistä Lontoon reissulta…
Melbourne Breakfasta, Half Crown Perfection Blend Tea ja Georgian Restaurant Blend.
”Tirehtöörin” sekoitus ja Wedding Imperial.
”Yksinäisen runoilijan tee”, Formosa Oolong ja Afternoon Blend.
Meghalaya Lakyrsiew, ”Täysikuu” ja Jun Chiyabari Oolong.
Ehkä ensi vuonna taas Lontooseen?
Fortnum&Mason, Grosvenor House, H.R.Higgins, Harrods, iltapäivätee, Lontoo, Mariage Freres, Ritz, Selfridges, Wolseley