Teesekoituksia on monenlaisia, ja näyttäisi sille, että itse tykkään eniten maustamattomista teesekoituksista. Monesti sekoitusten nimet ovat ”myyntiin” suunnattuja, eikä nimien perusteella voi päätellä yhtään mitään itse sisällöstä. Poikkeuksena tähän on Schraderin Assam Darjeeling -irtotee, jonka koostumuksen voinee helposti arvata…
Assam on yleensä niin vahvaa, että sitä on kiva juoda maidon kanssa (esim. Taylors of Harrogaten). Darjeeling on taas yleensä niin hedelmäistä ja kepeää, että olen sitä juonut sellaisenaan (esim. Margaret Hope). Mutta miten tämä arvioinnissa oleva Assam Darjeeling sitten – pitäisikö tätä juoda sellaisenaan vai maidon kanssa?
Ensiksi tein ”normaalin” uuton yhdellä teelusikallisella teetä, mutta se maistui valjulle Assamille. Laitoin vähän maitoa mukaan, niin johan rupesi maistumaan. Seuraavaksi laitoin kaksi teelusikallista teetä, mutta se maistuikin valjulle Darjeelingille! Jouduin laittamaan paljon maitoa (siis paljon), että se rupesi maistumaan hyvälle.
Mikä on tuomioni? Taidan jatkossa juoda Assamini Assamina ja Darjeelingini Darjeelinginä… Kyllä tätä teetä voi juoda maidon kanssa, on se silloin ihan OK, muttei tästä mitään suurempaa nautintoa saa.
Annostukseni: teelusikallinen irtoteetä kuppia kohden, kiehuvaa vettä, kahden minuutin haudutus ja lopuksi maitoa päälle.
Assam, Darjeeling, irtotee, Schrader