Viimeinen arvosteltava tee viime syksyn Lontoon reissultani olisi nyt tässä: Mariage Freres:n Montagne d’Or.
Kylmä totuus on, että viime syksynä ostamastani neljästä Mariage Freres:n teestä kolme aiemmin juomaani ovat olleet ”eräänlaisia pettymyksiä”. Siis hyviä ne ovat kaikki olleet, muttei lähellekään sitä huipputasoa, mitä Mariage Freres:ltä olisin odottanut. Entä Montagne d’Or sitten?
Kuivat teelehdet ja haudutettu tee tuoksuvat erittäin parfyymiselle ja hieman hedelmäiselle. Ei kai tämä olisi mitään esanssilitkua?
Ei onneksi ollut! Tämä on ihan juotavaa teetä, ei mitään älyttömän hyvää, mutta ihan jees. Eli jossakin mielessä samanlainen pettymys kuin nuo kolme muutakin olivat… Montagne d’Or on aika makeaa ja parfyymistä, ihan miellyttävää, mutta voisi olla paljon parempaakin… Tämä tee soveltuu parhaiten iltapäivään tai iltaan, aamuteeksi tämä on aivan liian makeaa.
Annostukseni: kaksi teelusikallista irtoteetä kuppia kohden, 90 -asteista vettä ja kahden minuutin haudutus.
p.s. Ai niin, jotenkin Montagne d’Or on ”vähän niin kuin tyttöjen teetä”. En nyt oikein osaa selittää tarkemmin, mistä mielleyhtymäni tulee tai perustella tätä yhtään paremmin, mutta onhan tämä aika parfyymista…
p.s.s. Ensi kerran Lontoossa käydessä täytyy ostaa Mariage Freres:n ”suosikkejani”, esim. Pleine Lune, Solitaires, Tzar Alexandre.