Lontoon 2016 reissullani käväsin Mariage Freres:n myymälässä Seflridges:llä, ja ostin sieltä usemman itselleni uuden teen. Ensimmäisenä kokeilin Marco Poloa – ilmeisesti kyseessä on Mariage Freres:n suosituin ja tunnetuin musta tee.
Haistelin teelehtiä ennen ostopäätöstä ja totesin jo silloin kyllä, että makealle tuoksuvat. Kotona kun avasin teepaketin, niin kermaisen mansikkaleivoksen tuoksu juoksi nenääni. Siis kirjaimellisesti juoksi – tuoksu on erittäin voimakas…
Haudutetussa teessä tuoksu on ihan sama. Ja maku – tämä maistuu myös kermaiselle mansikkaleivokselle – erittäin makeaa. Teen resepti on ”salaisuus”, mutta moni tässä on kuulemma maistanut mansikkaa. Mariage Freres kertoo, että mukana olisi ”kaukaisia makuja” – luulenpa, että mansikka tuskin on ”kaukainen maku”. Joten jotakin makeaa tässä on, joka voi olla mansikkaa tai voi olla jotakin muutakin…
Mutta se maku? Liian makea. Sanoisinko jopa tylysti, että ”paljon melua tyhjästä”? Ei tämä ole mitenkään erityisen hyvää, korkeintaan miellyttävää – liian makeaa ja ei vastannut odotuksiani. Tämänhän piti olla ”Mariage Freres:n tunnetuin ja suosituin musta tee”! Itse ainakin odotan sellaiselta hyvin paljon enemmän…
Marco Polo sopii ehkä parhaiten juotavaksi töissä, vähän niin kuin ”siinä sivussa”… Aamuun se on ainakin ihan liian makeaa.
Annostukseni: teelusikallinen irtoteetä kuppia kohden, 95 -asteista vettä ja kahden ja puolen minuutin haudutus.