Käväisin lokakuun alussa Lontoossa, ja pitihän siellä käydä muutamassa teekaupassakin. Lontoossa valikoimaa löytyy yllin kyllin teen saralta, ja tällä kertaa käväisin useassa ”vanhassa tutussa paikassa” sekä yhdessä aivan uudessakin.
Marriage Freres:llä on Selfridges -tavaratalon alakerrassa oma myymälänsä, jossa olen useana vuonna vieraillut. Siellä on muuten valokuvaaminen kielletty… Tällä kertaa päädyin ostamaan vain ”uusia makuja”, enkä ostanut mitään vanhaa suosikkiani. Marriage Freres:n yksi tunnetuimmista teistä, Marco Polo, oli listallani. Litsinmakuinen Montagne d’Or kuulosti niin hyvälle, että sitä piti saada! Ostin yhden maustamattomankin teen, French Breakfastin. Montaa eri teepurkkia nuuhkittuani (Marriage Freres:n teepurkit ovat muuten kokoa JÄTTI) uskaltauduin ostamaan teetä nimeltä Chandernagor – vaikka myyjä varoitti, että ”tämä on sitten hyvin mausteista”.
Whittard of Chelsea:lla on useita myymälöitä Lontoossa, ja ehdin Covent Gardenin kauppaan juuri ennen sen sulkeutumista iltayhdeksältä. Tuli niin kiire, etten ehtinyt ottaa valokuvia… Mutta muutamaa teetä ehdin maistamaan paikan päällä, siellä oli useampaa eri vaihtoehtoa valmiina. Ostin nepalilaista teetä, Nepal Shangri-La:ta.
Covent Gardenin Tea House oli myös vanha tuttu paikka ja päädyin ostamaan sieltäkin nepalilaista teetä (olisin ostanut kiinalaista teetä Moon Mountain, mutta se oli loppu) – Nepal Jun Chiyubari. Unohdin täysin liikkeessä ollessani, että minulla oli kamera mukanani, joten ohessa parin vuoden takaa kuva sisältä liikkeestä. Alakerrassa oli teetä myytävänä, ja yläkerrassa oli erilaisia teevälineitä. Ihastuin kyllä hieman elefanttiteekannuun, mutta jätin sen kuitenkin tällä kertaa väliin…
T2 on australialainen teeketju, ja heillä on useita kauppoja Lontoossa. En ollut kuullut heistä aiemmin kuin vasta tutkiessani netistä etukäteen Lontoon teetarjontaa, joten ajattelin piipahtaa heidänkin liikkeessään.
T2:n teetä myydään ”värikkäissä kuutiopaketeissa”. Myymälä oli siis hyvin värikäs…
Maisteltuani useata eri teetä paikan päällä valitsin lopulta kaksi pakettia teetä mukaani: Keemunin teetä nimeltä Ning Hong Jing Hao (mikä nimi!) ja maistelupaketin (kymmentä eri irtoteetä, jokaista noin 5 grammaa) erilaisia mustia maustettuja teitä.
Postcard Teas tarkoittaa laatua, ja heidän pienessä teekaupassaan saisi aikansa kulumaan vaikka kuinka hyvin – täällä ei ole mitään kiirettä kenelläkään – ei asiakkailla eikä henkilökunnalla!
Kehuttuani myyjälle viime vuonna ostamaani English Afternoon:ia (arvosteluni) koin melkeinpä ”velvollisuudekseni” ostaa sitä uudestaan. Ajattelin myös kokeilla jotakin täysin uutta ja ”ennenkuulumatonta” – japanilaista mustaa teetä Hijiri. Todellakin – Japanissa tehdään myös mustaa teetä!
Ehdin käydä vielä H.R.Higgins:lläkin. Hehän myyvät myös kahvia, itse asiassa koko nimi on H.R.Higgins Coffee Man. Alakerrassa on myös pieni kahvila/teehuone, jossa en ole ikinä ehtinyt käydä…
Teevalikoimasta päädyin ostamaan ensisadon Darjeelingiä, Gopaldharan teetilalta. Tämä oli itse asiassa niin erinomaista teetä, että olen ehtinyt sen jo juoda! Arvostelu tulee piakkoin (tähän linkki aikanaan)… Toisena ostoksena oli Sikkim.
Higgins:llä on sellaista ”vanhan ajan tuntua”, jota voi olla vähän vaikea kuvailla. Ehkä pientä osviittaa saa, kun katsoo alla olevaa kuvaa kaupan edestä – huomaattehan myös myymälän nimikkopyörän!
Lontoo ja iltapäivätee kuuluvat erottamattomasti yhteen. Tänä vuonna suunnistin Chesterfield Mayfair -hotelliin iltapäiväteelle.
Hotellin iltapäivätee oli rakennettu ”Jali ja suklaatehdas” -teeman ympärille (menu). En ole nähnyt elokuvaa, mutta jotakin suklaista olisi varmaan tulossa…
Iltapäivätee alkoi pienellä makealla limsalla. Erittäin makea ja hyvä juoma oli pikkuriikkisessä pullossa, ja sitä juotiin pillillä!
Teeksi valitsin ensisadon Darjeelingiä. Ensimmäinen kuppi ei maistunut kovin hyvälle, tee taisi olla hieman laimeaa – olisin kaivannut enemmän teelehtiä! Mutta kun kepeään makuun tottui, niin tulihan sitä sitten ryystettyä aika monta kuppia – maku parani, etenkin kun samalla söi leipiä, skonsseja ja makeita.
Jos ymmärsin oikein, niin kaikki teelistalla olleet teet tulivat Canton Tea Companyltä.
Iltapäiväteen ruokaosuus näyttää – itse asiassa se näyttää erittäin herkulliselle. Asettelusta näki, että Jali ja suklaatehdas teema painottui makeisiin…
Ensimmäiseksi söin sormileivät, jotka olivat kinkku- ja juustoleipää lukuun ottamatta aikamoisia pettymyksiä. Jotenkin vain ei maistunut nyt ollenkaan (lohileipä, kurkkuleipä, kanaleipä ja munaleipä)… Kinkku- ja juustoleipä oli kyllä hyvää!
Mutta ne skonssit. Sormileipien pettymys unohtui sillä hetkellä, kun sain maistaa näitä upeita, herkullisia ja suklaisia skonsseja. Nam!!! Nämä olivat kyllä elämäni parhaat skonssit! Tilasin näitä molempia lisää, ne olivat erittäin herkullisia!
Ja viimeisenä makeat. Mustikkamacarone oli ihan jees, tuo ranskalainen juttu tuossa edessä menetteli, ja takana olevaa sitruunaleivosta en saanut syötyä – en tykännyt siitä. Mutta marjainen leivos ja kärpässienimuffinssi olivat jo parempaa tasoa.
Mutta tuo suklainen Wonka-bar suklaapatukka. Aivan uskomattoman hyvää suklaata! Olenkohan koskaan syönyt mitään niin hyvää suklaata? Mutta voiton kaikista vie kuitenkin tuo kinuskinen yllätysmuna – se oli niin makeaa ja hyvää, ettei sanotuksi saa!
Itse asiassa tässä vaiheessa harmitti, että olin ihan täynnä enkä jaksanut enää syödä. Suklaapatukkaa ja yllätysmunaa olisin vielä halunnut syödä, mutta kun ei mahdu niin ei mahdu! Ratkaisin ongelman sillä, että pyysin lähtiessäni kaksi suklaapatukkaa mukaani. Ne olivat sitten kotosuomessa mukava muisto – maistuivat erittäin hyville!
Jali ja suklaatehdas -iltapäiväteestä jäi vähän ristiriitainen mieli. Sormileivät ja osa makeista eivät olleet kovin hyviä, mutta ne skonssit, suklaapatukka ja kinuskiyllätysmuna olivat melkeinpä täydellisiä.
Ohessa vielä kuvat Lontoosta ostamistani teepaketeista. Näiden juomisessa menee kyllä tovi…
Melkeinpä toivoisi jo pääsevänsä uudelleen Lontooseen…
H.R.Higgins, iltapäivätee, Lontoo, Marriage Freres, Postcard Teas, T2, Tea House, Whittard
Apua miten ihana reissu! Pitäisi kyllä päästä pitkästä aikaa Lontooseen. Käyn suht säännöllisesti Länsi-Yorkshiressa sukuloimassa, mutta eihän se ole sama, kuin Lontoo. Sitten kun lähden, koluan taas nämä sinun Lontoo-postaukset.