Viime syksyn Lontoon reissultani (linkki) oli vielä avaamatta Whittard of Chelsean Nepal Shangri-La, joka on musta nepalilainen tee.
Monet nepalilaiset teet muistuttavat Darjeelingiä, joten mielessäni oli jo tietty oletus tulevasta mausta. Olen myös vähän aikaa sitten juonut toistakin nepalilaista teetä, Tea Housen Nepal Chiyubaria (linkki).
Whittard on muuten uusinut teepakkaustensa ulkonäköä, joten ohessa useampi kuva pakkauksesta…
Kuivat teelehdet näyttävät ”tutuille”, joten eiköhän tästä tulisi oikein hyvää teetä!
Entä maku? Kyllä tämä on hedelmäistä ja hieman mausteisen makuista, niin kuin odotinkin. Itse asiassa voisin vannoa, että tämä maistuu hyvin paljon samalle kuin se Chiyubari, mutta ei olisi ihan niin hyvää.
Tätä teetä on muuten jotenkin hankala hauduttaa – lopputulos ei ollut aina odotetunlainen! Mitä enemmän teelehtiä käyttää haudutuksessa, sitä lähempänä ollaan ”perinteisen Darjeelingin” makua.
Mielenkiintoinen tee! Nepalin teet sekä muistuttavat Darjeelingiä että ovat ihan omanlaisiaan – ehkäpä tämän voisi sanoa selkeämminkin, kokeillaas vaikkapa – ovat hedelmäisiä ja hyviä, mutta mausteisia…
Annostukseni: kaksi reilua teelusikallista irtoteetä kuppia kohden, 95 -asteista vettä ja kolmen minuutin haudutus.
p.s. Whittards of Chelsean teetä sai vähän aikaa myös Helsingin keskustasta, muistaakseni se pieni liike sijaitsi Kalevankadulla ennen kuin se lopetti.
Jun Chiyabari, Nepal, Shangri-La, Whittard