Lontoon reissullani käväisin Tea House:ssa, josta ostin mustaa nepalilaista teetä, Nepal Jun Chiyabari Estatea.
Jun Chiyabarin teetilasta voi lukea oheisen linkin takaa. Sieltä paljastui, että heidän teelajikkeensa ovat kotoisin Nepalista, Darjeelingistä, Taiwanista ja jopa Japanista (!?!).
Kuvittelin tämän teen maistuvan Darjeelingille, sillä Darjeeling sijaitsee Pohjois-Intiassa lähellä Nepalin rajaa ja monet nepalilaiset teethän muistuttavat Darjeelingia (lähde). Kuivat teelehdetkin muistuttavat Darjeelingin kuivia teelehtiä. Valmiin teen väri tuo mieleen Darjeelingin kesäsadon.
Tee maistui aluksi erittäin luumuiselle. Siis luumulle! Olin aivan vakuuttunut, että tämä olisi maustettua teetä, jossa olisi luumua mausteena. Mutta ei. Tämä tee vain maistuu luumuiselle. En pitänyt tästä mausta kauheasti, sillä luumu ei ole suosikkimakujani… Sitten keksin tuplata teelehtien määrän, ja maku muuttui hedelmäisemmäksi ja vähemmän luumuiseksi. Lisäksi teehen tuli mausteinen maku, en tosin tunnista, mikä mauste olisi kyseessä.
Mutta oikein hyvää tee on! Kyllä tätä mielellään juo, kuvittelin vain teen maistuvan enemmän Darjeeling-tyyliselle. Hyvä opetus – ei kannata olettaa kaikkien nepalilaisten teiden muistuttavan Darjeelingiä…
Annostukseni: kaksi teelusikallista irtoteetä kuppia kohden, 95 -asteista vettä ja kahden ja puolen minuutin haudutus.
Darjeeling, Jun Chiyabari, Nepal, Tea House