Ostin jo kauan aikaa sitten Book Depository:stä A Brief History of Tea -kirjan. Kirjoittajana on englantilainen Roy Moxham, jolla on omaa kokemusta teen viljelystä – hän oli 1960-luvulla töissä Malawissa teeplantaasilla.
Kirja oli – aika vaihteleva. Kirjan ensimmäinen ja viimeinen luku olivat ehkä mielenkiintoisimmat – ensimmäisessä luvussa kirjailija kertoo, miten hän päätyi 1961 noin kakskymppisenä töihin Malawiin, jossa hän vietti 13 vuotta. Viimeinen luku kertoo hänen ensimmäisestä vuodestaan siellä plantaasin apulaisjohtajana. Elämä siellä oli hyvin erilaista, kuin mitä itse voisi nyt – noin 50 vuotta myöhemmin – kuvitella…
Kaikki muut luvut eivät olleet niin mielenkiintoisia. Välillä vaikutti, että kirjassa keskityttiin enemmän ”maailmanparantamiseen” kuin puhtaiden faktojen esittämiseen. Teen saamisessa Eurooppaan (etenkin Englantiin) käytettiin aikanaan kovia otteita (esim. oopiumsodat, ensimmäinen ja toinen). Assamin teehistoria on myös synkkää kaikkine ongelmineen (lähde). Kirja on oikeastaan historia teen tulosta Eurooppaan, ei niinkään teen historiasta yleensä.
Kirjassa oli joitakin mielenkiintoisia yksityiskohtia. Joskus 1800-luvulla teen hintaa Englannissa lisättiin 119 % vero (lähde), joka sai juomasta niin kallista, että salakuljetus rehotti. Ja kahakat salakuljettajien ja virkamiesten välillä olivat veristä hommaa (sama lähde kuin edellisessä kohtaa). Vasta kun vero muutettiin 12,5 %:n, salakuljetus loppui – ja itse asiassa verotulot kasvoivat virallisen kulutuksen räjähdysmäisen kasvun vuoksi (taas sama lähde)! Englannin teemarkkinoiden kehittyminen (kilpailu ja isot ketjut) oli mielenkiintoista luettavaa, etenkin Liptonin historia Ceylonissa (lähde). Harmi vain, että Englannissa ”määrä on korvannut laadun”, ja valtaosa teenkulutuksesta on pussiteetä irtoteen sijasta (lähde)…
Kannattaako kirja lukea? Historiaosuudet olivat pitkiä, ehkä liiankin pitkiä. Mielellään olisin lukenut lisää Moxhamin omista kokemuksista.